Musta pitsi oli selvästi yksi illan hiteistä, ja vaikka se muodikas onkin, jotkut ylittivät mielestäni tietyn tyylikkyyden rajan. Vintage-pukuja oli paljon, ja vaikkeivät ne kaikki tuoneet kantajansa parhaita puolia esiin, on mielestäni hienoa, että ilmiö alkaa rantautua Suomeen – toivottavasti pysyvästi. Myös värejä näkyi yllättävän paljon normaaliin melko tummaan väriskaalaan verrattuna. Yhtä asiaa en ymmärrä, nimittäin pastellivärien puuttumista. Ne sopivat suomalaisille hyvin, ovat kauniita ja sopivat monenikäisille, mutta näittekö Linnassa kovinkaan montaa pastellisävyistä mekkoa? Minä en ainakaan.
Myös iltapukuja näkyi entistä enemmän, ja ne sopivat mielestäni tuonkaltaiseenkin tilaisuuteen loistavasti. En osaa päättää pidänkö Anneli Laine-Näätäsen avoimesta printtimekosta, mutta ainakin se sopii käyttäjälleen kauniisti. Suosikkejani olivat jälleen Tanja Karpela, jonka jättimäiset korvakorut ja ihana kampaus viimeistelivät kokonaisuuden. Upea, joskin erikoinen väri teki puvusta jollain tavalla itämaisen. Suunnistaja Minna Kauppi näytti lähes täydelliseltä upeassa (ja hyvin muodikkaassa!) mekossaan. Vaikeaa kuvitella että työkseen hän rämpii metsissä. Myös europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan vaalea puku on todella kaunis, ja valkoisia pukuja näkyy hyvin harvoin Linnan juhlissa – rohkea valinta siis.
Ilkeä kun olen, on pakko kertoa mielipiteeni myös Linnan karmeimmista puvuista. Tero Pitkämäen avovaimon mekko oli suorastaan yököttävä, kuten myös Heli Järvisen mekko. Minulla ei ole mitään kierrättämistä vastaan, mutta Järvinen näytti siltä, kuin hänet olisi kääritty verhoon. Risto Aution puolison turkoosi mekko mustien rusettien kera tuskin kaipaa sen enempää perusteluja. Se on karmea.
Ihanat mekot:
Karmeat mekot:
Myös Tarja Halosen puku oli "kiva", sopi presidentille ja kuvasi onnistuneesti hänen tyyliään.
Marie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti