L niin kuin laiska lauantai

En jaksa tehdä mitään. Ompelin juuri muutaman napin sekä irronneen merkkilapun paitoihini kiinni, ja nyt tekisi mieli siivota vaatekaappi, mutta tekemistä riittää ilmankin tuota suurehkoa urakkaa (ei sillä että kaappi olisi jotenkin sotkuinen), sillä pitäisi myös siivota ja siistiytyä ”tyttöjen iltaa” varten. Suunnitelmissa illaksi on syödä paljon ja kenties katsoa Casino Royale – Daniel Craigia ihaillen, totta kai.

Päätin olla palauttamatta H&M:stä ostamaani ruudullista, puhvihihaista paitaa, sillä aamulla se sai minut hymyilemään. Lisäksi löysin hauskan korun, jonka ostin kesällä todellisena heräteostoksena: musta muovisydän jonka keskellä on pinkkiä glitteriä. Päähänpistoista saattaa siis joskus olla myös hyötyä! Olen vähitellen alkanut tykästyä värikkäisiin vaatteisiin, sillä hetkittäin (tai melko usein) pukeudun vain mustaan. Luultavasti siksi, että se on helpoin valinta kiireisinä kouluaamuina. Minulle ongelmana on, että helppo tuntuu olevan myös tylsää, ja tämän huonon tavan yritän parantaa.

Pukeutumisen kuuluu mielestäni tuottaa hyvää mieltä, ja vaikka tämä mies on useimmiten nähty melko totisena, aloin nauramaan ääneen kun näin tämän kuvan USA:n Harper's Bazaarin syyskuun numerossa. Riskienotto joko onnistuu tai sitten ei, mutta tärkeintä on hauskanpito, ja mistä muusta oppisikaan paremmin kuin itse tekemistään virheistä. Kenties suosittelisin kaikesta huolimatta Karl Lagerfeldille pysyttelyä omassa tyylissään...

Kuva: threadtrend.com

Marie

That's money honey

Tänään olin pitkästä aikaa shoppailemassa itse, sillä lähiaikoina olen lähinnä saanut vaatteita tuliaisina ja lahjoina. Tarkoituksenani oli ostaa valkoinen T-paita, neule sekä kenties joku mekko tai tunika. Arvaatte varmasti kuinka minulle kävi – löysin kaikkea ihanaa ja listalta kaappiini päätyi vain tuo musta neule. Saatuani kutsun muutamiin ystävämyynteihin päätimme ystäväni kanssa käydä ”vinguttamassa” korttejamme, ja tässä olemme tunnetusti todella hyviä, etenkin kun olemme toistemme seurana ja makutuomareina.

1. Laukku, IVANAhelsinki

2. Toppi, jota en voinut jättää kauppaan nähtyäni tuon Bambin, IVANAhelsinki

3. Paita, H&M (en ole varma aionko palauttaa tämän)

4. Musta neule ostoslistalta, H&M

Otsikko on muuten Lady Gagan Money Honey kappaleesta, suosittelen The Fame-levyä jokaiselle huumorintajuiselle, hauskalle ja myös tanssimusiikista tykkäävälle!

Marie

Tunteita ja tuoksuja

Sesongin vaihtuessa tulee myyntiin suuria määriä uusia tuoksuja, joista omat suosikit täytyisi valita vaikkapa tulevaa joulua varten! Kuten lähes kaikilla, on minullakin tietyt tuoksut joista pidän ja joita en kestä. Liian makeat, kuten joka ikinen Escadan sekä J-Lon, hajuvedet ovat mielestäni ällöttäviä, ja kaukana nuorekkaasta ja raikkaasta! Oma lempimerkkini hajuvesissä on Burberry, jonka London oli ensimmäisiä omantuntuisia tuoksujani.

Käytän kesätuoksuja ympäri vuoden, sillä valintani ovat aina melko klassisia. Tällä hetkellä kovassa käytössä ovat Marc Jacobsin Daisy, Lacosten Touch of Spring huonojen päivien varalle sekä DKNY Be Delicious.

Tässä tämän talven odotetuimmat tuoksuni:
- DKNY Delicious Night
- Lanvin Jeanne
- Ei uutuuksia mutta hyviä: Burberry The Beat, Chanel Chance

Toivottavasti joku näistä löytyy jouluna pakettieni seasta,

Marie

Let it snow

Kun ulkona on kylmä ja sataa lunta, on parhaita vaihtoehtoja kolme: kuunnella rakkaan ihmisen kanssa musiikkia kynttilänvalossa ja nukahtaa, katsoa romanttista elokuvaa ja juoda kaakaota tai riehua ulkona nauttien Helsingissä melko harvinaisesta näystä etenkin näin marraskuun lopulla, nimittäin suurista, valkoisista lumikinoksista. Tänään toteutin kyseisistä vaihtoehdoista vain ensimmäisen, eikä nyt tietenkään väsytä ollenkaan – tekemistä riittää joten nukkumaanmeno saattaa venyä.

Kun ns. oikea talvi saapuu, on tavallista mukavampaa laittaa päälleen talvitakki ja kietoa kaulaan paksu kaulaliina. Minun talvitakkivarastoni koostuu muutaman tavallisen toppatakin (joita käytän lähinnä urheillessa) parista turkistakista. Kun tuulee ja lunta sataa kasvoille on ihanaa vetää päähän huppu, jonka karvavuori lämmittää paremmin kuin yksikään hattu. Minun tapauksessa yksi käyttökerta riitti rakastumaan turkiksiin, ja vaikka tavallinenkin talvitakki on hyödyllinen ja joissain tilanteissa käytännöllisempi, on niissä omanlainen luksuksen tuntu.

Epäeettisyys ja eläintenoikeudet ovat kääntäneet monet turkiksia vastaan, mutta eikö ole tavallaan sama asia käyttää vaikkapa nahkakenkiä tai ylipäätänsä mitään nahasta valmistettua? Mielestäni kyllä, enkä suoraan sanottuna näe kovinkaan paljon järkeä turkistarhahyökkäyksissä ja muissa mielenosoituksissa.

Tällä hetkellä turkikset ovat todella suosittuja, etenkin värjättyinä ja liivimuodossa vyön kanssa käytettynä. Tyylikästä, lämmintä ja mukavan tuntuista – mitä muuta voi talvivaatteelta toivoa?

Kuvat: threadtrend.com

Marie

My name is Bond

Odotukseni Quantum of Solace–elokuvasta eivät olleet kovin korkealla, sillä olin kuullut uusimmasta Bondista eriäviä mielipiteitä. Elokuvan alkaessa Sienasta, jossa vietin kesällä ihanan päivän, olin täysin myyty, ja listaa käydyistä paikoista jatkoivat myös Tamalone, kuvankaunis rantakylä. Räiskinnästä huolimatta tämä oli elokuva, josta sai jotain irti, eikä katsominen tuntunut ajanhukalta, niin kuin useimmat toimintaelokuvat. 007 Quantum of Solace oli tyylikäs, ja vaikka se eroaakin melko paljon vanhemmista Bond-elokuvista, oli se silti katsomisen arvoinen.

Myös jotkin suunnittelijat ovat tainneet saada inspiraatiota jostakin toimintaelokuvasta, sillä Chanelin Resort 2009 malliston pistoolikengät sopivat paremmin kuin hyvin sellaiselle, joka on henkisesti Bond-girl!



Ps. Stockmannin uusi jouluikkuna on suloisempi kuin koskaan aikaisemmin!

http://soshoeme.files.wordpress.com/2008/05/chanel-miami-vice-gun-shoes.jpg

Marie

Uusi ja vanha klassikko

Vain harvoista tavaroista tulee klassikkoja. Mielestäni pitkäaikaisen suosion takaa malli, joka muuntautuu, sillä kuka jaksaisi kantaa samanlaista laukkua vuosikymmenestä toiseen? Eri värit, materiaalit ja kuosit piristävät näiden laukkujen imagoa ja varmasti myös laajentavat niiden käyttäjäkuntaa.

CHANEL 2.55

Coco Chanelin vuonna 1955 suunnittelemasta laukusta on tullut todellinen klassikko, sillä sitä käytetään nyt, yli 50 vuoden jälkeen, luultavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Karl Lagerfeldin uudistamat laukut hurmaavat vuodesta toiseeen, ja katsoessani vuosituhannen alun malleja huomasin, että suurin osa niistä on hyvin muodikkaita ja ”ajanmukaisia” vieläkin. Tämä on selvästi hyvä sijoitus sillä näyttää, että Chanel 2.55 on IN vielä vuosikymmeniä.

Balenciaga Motorcycle Bag

Tämä laukku tuskin kaipaa sen enempää esittelyjä kuin Chanelkaan, sillä Balenciagan Motorcycle laukku on nähty vain lähes jokaisen julkkiksen olalla. Vuonna 2001 ilmestynyttä laukkua on valmistettu upeissa eri väreissä, ja se on tämän hetken haaveeni. Lukijat ovat varmasti huomanneet ihmeellisen villitykseeni kaikkeen, missä on hapsuja, eivätkä ne puutu tästäkään – laukku on täydellinen.

Seuraavaksi kenties jotain Bond-aiheista juttua, sillä olen menossa illalla katsomaan kyseistä elokuvaa!

Marie

Cher Louis

Ainainen inhokkimerkkini merkkilaukuissa on ollut Louis Vuitton. Mielestäni kenties maailman myydyimmät kopiot ovat pilanneet etenkin ruskeiden monogram-laukkujen maineen täysin. Olen kuitenkin vähitellen tykästynyt Vuittonin ruudullisiin, suurikokoisiin laukkuihin – kantaisin sellaista enemmmän kuin mielelläni vaikka tanssiharjoituksiin. Klassikoiden lisäksi olen myös alkanut pitää sesonkilaukuista, mutta kevään 2009 näytöksissä esitellyt laukut ovat upeita!

Värejä, eläinkuoseja, nahkaa, mokkaa, helmiä, höyheniä ja kimalletta – kaikkea löytyy ja kaikkea on paljon, mutta kokoelma näyttää siitä huolimatta raikkaalta ja yhteenkuuluvalta, tyylikästä unohtamatta! Pienemmän clutch-laukut ja normaalikokoiset olkalaukut ovat todella kaunista katsottavaa ja juuri sitä, mitä näin keskellä harmautta haluaisi katsella omassa kaapissakin. Omat suosikkini näkyvät kuvissa! Haluan kevääksi mokka- tai nahkalaukun hapsuilla, johon voisi vaikkapa lisäillä omatekemiä laukkukoristeita...

Kuvat: http://www.stylescoop.co.za/, http://www.thebagforum.com/

Marie

Streets of Sweden and Denmark

Kaikilla ihmisillä on oma näkemys siitä, mikä on tyylikästä tai jotain aivan päinvastaista. Olen useasti selannut katumuotisivustoja etsien jotain inspiraatiota pukeutumiseeni, mutta ainakin suomalainen Hel Looks on ollut aivan väärä paikka tyylikkäitä ihmisiä hakiessa. Joka kerta kun klikkaan itseni sivustolle, ensimmäisenä mieleeni tulee: kuinka joku voi pukeutua tuollaisiin vaatteisiin? Persoonallista ja omaperäistä kyllä, mutta kaukana ainakin minun näkemyksestäni siitä, mikä on tyylikästä.

Muutamia muita street style-sivustoja katsellessani löysin mielestäni sekä persoonallisia että tyylikkäitä ihmisiä. He olivat tosin Ruotsista sekä Tanskasta, joista etenkin tanskalaiset pukeutuvat mielestäni hyvin. Ruotsalaisten tyylit muistuttivat muuten kovasti suomalaista perustyyliä, vaikka aina korostetaankin heidän tyylitajuaan, kun meitä suomalaisia pidetään hieman juntteina pukeutujina.

Ihania isoja neuleita ja paksuja kaulaliinoja, jotka lämmittävät varmasti kun ulkona alkaa olla noin kylmä!

Kuvat: stockholmstreetstyle.blogg.se, copenhagenstreetstyle.dk, hel-looks.com

Marie

Tyylikäs mutta tyylitön?

Olen huomannut olevani mielialapukeutuja. Jos joku pyytäisi minua kuvailemaan tyyliäni, en luultavasti osaisi vastata. Eikö bloggaajan kuuluisi olla selvillä siitä, miten itse pukeutuu?

Tyylini menee täysin vuodenajan, muodin ja mielentilan mukaan. Kesällä käytän mielelläni värikkäitä vaatteita, mekkoja, shortseja ja iloisia toppeja. Talvella taas tunnun käyttäväni pelkästään mustaa! Voisi luulla että juuri silloin tarvitsee jotain piristävää ja iloista päälleen, mutta minulle näin ei jostain syystä käy. Lisäksi talvella minun tekee mieli käyttää hameita ja mekkoja, sillä rakastan paksuja, mustia sukkahousuja ja mustaa hametta yhdistettyinä saappaisiin. Tosin tällä hetkellä vihaan saappaitani enkä omista yhtäkään mustaa hametta, lähinnä mekkoja ja minihameita jotka eivät pituutensa takia sovi talveen laisinkaan.

Tällä hetkellä tyylejä, jotka viehättävät minua, ovat rock-henkinen sekä etnisempi tyyli. Olen hurahtanut koruihin, etenkin massiivisiin rannekoruihin: haluaisin suuria, maalattuja puisia koruja – pinkkejä, kultaisia, sinisiä… Rokkaria minusta ei saisi tekemälläkään, mutta jokin siinä viehättää, ja voisin kuvitella käyttäväni kyseisen tyylisuuntauksen asusteita: esimerkiksi miesten ”huopahatut” (trilby, mikä ikinä se on suomeksi), Guccin niittinilkkurit ovat mielestäni upeita.



Kuva: http://www.thefashionpolice.net/

Hauskaa viikonloppua!

Marie

Mutta mä haluan

Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset, jotka käyttävät silmälaseja useimmiten vihaavat niitä. Itse olen tavallaan aina haaveillut laseista (tosin en näön heikkenemisestä), sillä sen lisäksi että uskoisin silloin näyttäväni fiksummalta, tekevät käyttäjälleen sopivat sangat kasvoista persoonallisemmat ja korostavat silmiä. Toisaalta tiedän, että heti kun saisin mieleiseni silmälasini, alkaisin haluta jotain aivan muuta, ja etenkin päästä niistä eroon mahdollisimman pian.

Ennen olin aina kateellinen tytöille, joiden hiukset olivat kiharat, sillä ne tuntuivat aina näyttävän paremmilta kuin omat ohuehkot. Jostain syystä hiukseni ovat muuttuneet laineileviksi ja kiharoiksi, ja etenkin sadesäällä tuntuu, että suorat (vaikkakin lättänät) hiukset helpottaisivat elämääni suuresti.

Minusta tuntuu usein, etten osaa olla tyytyväinen siihen, mitä jo on. Ostaessani uusia vaatteita alan heti miettiä, mitä tarvitsen seuraavaksi, ja muissakin asioissa mietin enemmin sitä mitä minulta puuttuu sen sijaan että nauttisin elämästä ja asioista jotka jo omistan. Tämän hetken must have-juttuja ovat hauska tunika, saappaat, toppatakki tai villakangastakki (en osaa päättää kumpaan kyllästyn hitaammin), poskipuna, tumma kynsilakka sekä joku juhlavampi mekko kenties uudeksi vuodeksi. Lista on siis pitkä, mutta uskon osan noista jäävän lähinnä haluamisen tasolle.

Luen tällä hetkellä koulua varten Amy Tanin kirjaa ”The Joy Luck Club”, joka on yllättävän hyvää ja etenkin opettavaista luettavaa. Lopuksi perjantai-illan iloksi pieni siteeraus kyseisestä kirjasta, jonka opetus etenkin minun tulisi muistaa joulun lähestyessä:

This is because… because if you ask it… it is no longer a wish but a selfish desire.


A selfish desire or not, tuonne lähtisin takaisin vaikka heti.

Marie

Come stai, quanto costa?

Innostuin kuuntelemaan yhtä tunnetuinta italialaista laulajaa, Lorenzoa. Kappaleet toivat mieleeni ihania muistoja ja paransivat mieltä, ja aloin miettiä, mikä minua kyseisessä maassa viehättää. Mutta miten voisi olla rakastamatta maata, jossa valmistetaan kenties maailman parhaimman makuista ruokaa ja loistavia viinejä, suunnitellaan upeita vaatteita ja jossa ihmiset tuntuvat eroavan muusta maailmasta? Italiassa minua viehättää kulttuuri ja sen juuret, elämäntavat.

Voisin syödä pastaa vaikka joka päivä (jos joku pakottaisi minut myös joka päivä urheilemaan), ja haaveenani on joskus muuttaa Italiaan. Vaikka turistin silmissä maa vaikuttaa varmasti erilaiselta kuin paikallisen, haluan nähdä, millaista on oikeasti olla italialainen. Lämmin ilmasto, aurinko, suurkaupungit – kaikki ne tuntuvat puuttuvan Suomesta. Muodista ja tyylistä kiinnostuneelle Italia on kuin pyhiinvaelluspaikka, sillä siellä arvostetaan hyvää pukeutumista ja hienoja vaatteita. Italialaisia tunnettuja merkkejä tuskin pystyy kaikkia luettelemaankaan, mutta esimerkkejä tunnetuimmista ovat esim. Dolce & Gabbana, Valentino, Prada, Missoni, Armani, Gucci, Salvatore Ferragamo, Fendi, John Galliano, Max Mara…

Punainen, musta, nahkatuotteet ja haute couture – nämä tulevat minulle ensimmäisenä mieleen italialaisia vaatteita mietittäessä. Siellä naisellisuutta korostetaan, ja korkeat korot kuuluvat arkipäivään. Itseensä panostaminen ei ole vain itsestäänselvyys, mutta myös jokaisen naisen oikeus.

Kuva: http://graphics8.nytimes.com/images/2007/07/06/magazine/08style650.1.jpg

Marie

Kiireiset aamut

Eilen sanoin, että sunnuntai on kamalin päivä viikossa. Maanantai tulee heti perässä, sillä herääminen viikonlopun jälkeen on minulle liian vaikeaa – puoli seitsemältä aamulla arki palaa, ja liian lyhyiden yöunien jälkeen on vaikeaa näyttää hyvältä tai edes valita onnistunutta asukokonaisuutta! Kun on tottunut pitkiin aamupaloihin, ja siihen, että saa juoda aamuteensä rauhassa, tuntuu mahdottomalta edes yrittää ehtiä ajoissa bussiin.

Minun täytyy myöntää, etten seuraa meikkimuotia kovinkaan paljon. Menen usein oman pääni mukaan, ja valitsen minua juuri sillä hetkellä miellyttävät tuotteet, joita käytän tietyn ajan ja unohdan sitten. Viimeisin villitykseni olivat Amy Winehousesta inspiroituneet rajaukset, toki (hieman) hillitympänä versiona kuin tällä dramaqueenillä. Vaikka meikkipussistani löytyy kaikennäköisiä värikkäitä luomivärejä, ongelmanani on, etten osaa käyttää niitä.

Erityistilaisuudet ovat tietenkin oma luokkansa, mutta haluaisin arkenakin näyttää edes hieman erilaiselta päivittäin, mutta esimerkiksi räväkänväristä luomiväriä en yksinkertaisesti uskalla käyttää. Pitäydyn siis ruskeassa Chanelin luomivärissä ja muissa vähemmän räiskyvissä väreissä. Myönnän, tylsää.

Muutaman viikon ajan olen meikannut hyvin hillitysti, tavoitteenani lähinnä näyttää luonnolliselta. Tänään aamulla ripsientaivutinkin sai kyytiä laatikon takaosaan kun huomasin, kuinka sen jatkuva käyttö on alkanut vaikuttaa ripsieni määrään ja pituuteen. Mutta miksei joka aamu voi näyttää yhtä hyvältä kuin nämä mallit Valentinon, Anna Suin sekä Pradan näytöksissä!

Kuvat: 1. Valentino, 2. Prada, 3. Anna Sui - kaikki http://www.style.com/

Marie

Sunnuntai & Custo Barcelona

Aamupäiväni oli todella mukava: isänpäivän lisäksi juhlin ”merkkipäivää” erään ihanan pojan kanssa. Tarkoituksenani oli tänään käydä uimassa tai ainakin kävelyllä, mutta aika on mennyt kotona löhöillessä. Tämä sää masentaa minua: vihaan harmautta, ihmeellistä sumua ja tihkusadetta. Kohta taidan pakottaa itseni ulos, sillä eilinen upea illallinen Fabianissa saattaa kohta alkaa näkyä!

Apua syysmasennukseeni (vai kuuluisiko sen jo olla talvesta johtuvaa?) etsin, tietenkin, vaatteista. Tällä hetkellä suorastaan himoitsen Custo Barcelonan vaatteita. Ne ovat värikkäitä, täynnä erilaisia printtejä ja ihanan erikoisia – sellainen ei heti kävele kadulla vastaan. Kuvia katsoessani tulee mieleeni Italiasta kesällä ostamani ruskea printtimekko, jota ei kyllä tuossa säässä enää voi laittaa päälle… Mutta aina voi haaveilla kesästä, auringosta ja ballerinoista.

Kuvat ovat Custo Barcelonan kevään 2009 mallistosta. Asukokonaisuudet ovat omalla tavallaan rohkeita ja saattavat jonkun mielestä mennä mauttomuudenkin puolelle, mutta etenkin kyseisen merkin mekot ja tunikat viehättävät minua.

Kuvat: http://nymag.com/

Hauskaa isänpäivää kaikille,

Marie

Tylsät amerikkalaiset, ihanat eurooppalaiset

En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, sillä minulla on ollut totaalisen kiireinen viikko. Viime viikonloppuna ehdin kuitenkin lomailla, ja kävin sunnuntaina katsomassa Woody Allenin uuden elokuvan, Vicky Cristina Barcelonan. Se oli jopa parempi, kuin suosikkielokuvani Match Point – vaikuttavampi, kiinnostavampi ja enemmän ajatuksia herättävä. Minulle tärkeintä elokuvaa katsoessa on, että katsojalle ei paljasteta aivan kaikkea, vaan jätetään varaa hänen omalle mielikuvitukselleen. Scarlett Johanssonin, Rebecca Hallin sekä Penelope Cruzin tähdittämä mustahko komedia kuvasi hyvin amerikkalaista ja eurooppalaista elämäntyyliä sekä niiden eroja. Viimeistään Vicky Cristina Barcelonan nähtyään ymmärtää, miten vähän pystyy lopulta vaikuttamaan omaan elämäänsä, ja kuinka suuri osa kohtalolla on. Otan tämänkaltaiset elokuvat aina hyvin tosissani, ehkä liiankin. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että niissä on jotain todenmukaisuutta: jollekin on varmasti käynyt näin.


Oli hauskaa seurata, kuinka elokuvan päähenkilöt Vicky ja Cristina muuttuivat Espanjassa vietetyn kesän aikana. Vaikka he lopulta palasivat tavalliseen arkeen, voisin kuvitella, että he oppivat jotain kokemuksistaan ja virheistään.


Elokuvan puvustajat olivat selvästi paneutuneet amerikkalaiseen ylemmän keskiluokan tyyliin, mutta myös siihen, miten Etelä-Euroopassa pukeudutaan. Amerikkalaiset käyttivät Lacosten (tylsiä) pikeepaitoja, Ralph Laurenin kauluspaitoja ja aina hyvin muodollisia vaatteita, kun taas espanjalaiset lähtivät syömään vaikka maalilla tuhritussa paidassa. Vaatteet olivat yleisimmin pellavaa, ja väreinä enimmäkseen oliivinvihreää, kermanvalkoista ja ruskeaa. Ehkä pukeutumisesta voi päätellä myös ihmisten väliset erot, sillä amerikasta tulleet olivat tiukkoja, eivätkä vaikuttaneet siltä, että olisivat nauttineet elämästä, kun taas muut nauttivat siitä "täysin siemauksin".

Kuva: http://www.celebritywonder.com/mp/2008_Vicky_Cristina_Barcelona/2008_vicky_christina_barcelona_005.jpg

Marie

Trendikaupunki

Helsingin imagoa yritetään muuttaa, ja tavoitteena on saada pääkaupungistamme trendikaupunki. Keskusteltuani asiasta erään ihmisen kanssa tulimme tulokseen, että tavoitteet ovat korkealla – ehkä liiankin. Vaikken olekaan kotimaassa paljoa matkustellut, on minusta lähes selvää, että tyylikkäin kaupunki on Helsinki, mutta vain Suomen mittakaavassa. Mutta miksi asiat ovat näin? Suomalaiset käyttävät ulkomaalaisia vaatteita, ja omat tunnetut merkkimme rajoittuvat kärjistetysti Nansoon ja Marimekkoon, joita en henkilökohtaisesti pidä kovinkaan tyylikkäinä. Meiltä puuttuu joku, mihin tukea mielipiteitämme tai ketään suomalaista, kenestä ottaa esimerkkiä.

Mielestäni suomalaisilla ihmisillä on yksinkertaisesti vääristynyt kuva siitä, mikä on tyylikästä. Loppujen lopuksi melko harva seuraa muotia ja sitä, miten ulkomailla pukeudutaan, jolloin tyylistä tulee helposti jotakin melko karmeasta katutyylistä poimittua. Vanhemmatkin naiset näkee useammin Marimekon unikkokuosissa päästä varpaisiin kuin esimerkiksi ikityylikkäässä trenssissä tai jossakin omannäköisessä vaatteessa. Minusta tuntuu usein, että omaperäisyyttä ja yksilöllisyyttä paheksutaan, niin nuorten kuin vanhempien henkilöiden keskuudessa. Vanhemmat naiset tuntuvat pitävän itsestäänselvyytenä siirtymistä tanttatyyliin, nuoret tytöt haluavat pukeutua juuri niin kuin kaikki muutkin. Tiedän, ettei näin käy vain Suomessa, mutta tyylin muilta kopioimiseen tunnutaan jämähtävän liian pitkäksi aikaa – koko elämäksi. En itse pystyisi pukemaan päälleni sitä kuuluisaa ONLY:n nahkatakkia, joka tuntuu olevan jokaisen 15–18-vuotiaan tytön päällä, ja syyksi riittää jo sekin, että takki on ruma. Eikö ihmisiä häiritse olla toistensa klooneja?


Jos Helsingin imagoa aiotaan muuttaa trendikkääksi työtä siis riittää, mutta yrityksestä saattaa kyllä olla hyötyäkin. Jotta ihmiset saataisiin pukeutumaan paremmin tarvittaisiin tänne paljon uusia kauppoja, jotka antavat erilaisia vaihtoehtoja tämänhetkisen tarjonnan lisäksi. Olisi ihanaa, jos Suomeen saataisiin lisää etenkin pohjoismaisia vaatemerkkejä!



Tässä Designers Remix Collectionin paita, jonka sain tänään. Tykkään sen printeistä, ja suuret hihat ja muutenkin löysä muoto näyttivät todella kivalta päällä! Kaunis yksityiskohta on "helman" rusetti - love it!

Marie