I love it when you call

Pitkään kirjoittamattomuuteeni on ajanpuutteen lisäksi vain yksi syy: laiskuus. Minulle on tapahtunut kaikenlaista, ja olen ostellut ja saanut lahjaksi vaikka mitä ihania asioita, mutta sen sijaan että olisin kirjoittanut niistä teille innoissani en jaksanut ottaa yhtäkään kuvaa. Tällä hetkellä eivät enää niin upouudet saappaat ovat täysin kurassa (kiitos loskainen Helsinki), Acnen farkut eivät näytä henkarilla niin hyviltä kuin päällä enkä halua rikkoa haavemaailmaani ottamalla kuvaa ja näkemällä, miltä jalkani oikeasti näyttävät! Nimimerkki: toivossa on hyvä elää. Vaaleansiniset, hieman polvista kuluneet farkut olivat kuitenkin ihana löytö: pillit ja upeasti istuvat, hintana vain 25 euroa, Gaudetesta. Todella pienten kokojen seasta löytyi onneksi minullekin sopivat, sillä muuten olisin varmasti tehnyt itselleni lupauksen "ostan nämä nyt ja laihdutan että mahdun!". Muut farkut olivat kuitenkin kokoa 26, jotka luultavasti mahtuisivat päälleni vasta sen jälkeen, kun lonkkaluuni olisivat poistettu.

Viime viikonloppuna olin ihanien ystävieni kanssa syömässä Bar Tapastassa, johon ihastun uudelleen jokaisella käyntikerralla. Hyvää ja halpaa, ja vaikka annokset ovat pieniä (tapaksia kun sattuvat olemaan), ovat ne yllättävän täyttäviä. Ilta jatkui baarissa, mutta ihanimpia asioita ystävieni lisäksi olivat Marokosta saamani tuliaiset! Pashminahuivi on ollut jo kovassa käytössä, ja turkoosi rannerengas odottaa valkoista tai hopeaa paitaa seurakseen...

Tänään olen laiskotellut, käynyt pienellä lenkillä ja tehnyt aivan liian vähän läksyjä. Yhteiskuntaopin kirjat kuitenkin odottavat sängyllä, koeviikko alkaa nimittäin vähitellen lähestyä... Kuten myös yo-kirjoitukset, joista stressaan aivan liian vähän ja luotan itseeni aivan liikaa. Illalla vuorossa on elokuva, johon olen etsinyt itselleni seuraa todella pitkään, mutta kukaan ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut Twilight - Houkutuksesta. Miksei kukaan muu innostu ihmisten ja vamppyyrien välisistä rakkaustarinoista? Ehkä olen toivoton romantikko, sillä luen jo seuraavaa osaa samannimisestä kirjasta, ja siinä aiheena ovat verenimijöiden sijaan ihmissudet. Saatan myös olla toivottoman lapsenmielinen. Kuitenkin, tänään sain houkuteltua poikaystäväni katsomaan kyseistä leffaa. Odotuksemme tuntuvat olevan kovin erilaiset: toinen meistä odottaa suuria tunteita ja toinen toivoo selviävänsä elokuvan alusta loppuun asti lähtemättä salista. Mitä kaikkea hän tekeekään minun takiani: pakottaa itsensä elokuviin kanssani, valmistaa minulle lasagneja ja kynttiläillallisia ja jaksaa lohduttaa surkeasti menneiden castingien jälkeen mutta myös iloita uusista työjutuista. Kärsivämpää ei löytäisi vaikka etsisi.

To buy -listallani on tällä hetkellä:

- Guessin musta laukku, jonka äiti toivottavasti toisi tuliaisena Firenzestä

- Mustat, nahkaiset ballerinat

- Jotkut kivan väriset, helmikoristellut ballerinat jotka joku toivottavasti löytää Intiasta

- Valkoinen paita jossa on jotain kiinnostavia yksityiskohtia

Kaikki nämä ovat kyllä lähinnä keväälle, mutta odotan lumen sulamista kuin kuuta nousevaa, sillä loska, samoin kuin lumi ja kylmyys, eivät sovi sen enempää minulle kuin kasvoillenikaan.

Haluan tuon pariisilaisen naisen kengät ja nahkahousut ja uskalluksen yhdistellä noin rohkeasti ruskeaa, mustaa sekä jännän väristä takkia!

Kuva: The Sartorialist

Marie