En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, sillä minulla on ollut totaalisen kiireinen viikko. Viime viikonloppuna ehdin kuitenkin lomailla, ja kävin sunnuntaina katsomassa Woody Allenin uuden elokuvan, Vicky Cristina Barcelonan. Se oli jopa parempi, kuin suosikkielokuvani Match Point – vaikuttavampi, kiinnostavampi ja enemmän ajatuksia herättävä. Minulle tärkeintä elokuvaa katsoessa on, että katsojalle ei paljasteta aivan kaikkea, vaan jätetään varaa hänen omalle mielikuvitukselleen. Scarlett Johanssonin, Rebecca Hallin sekä Penelope Cruzin tähdittämä mustahko komedia kuvasi hyvin amerikkalaista ja eurooppalaista elämäntyyliä sekä niiden eroja. Viimeistään Vicky Cristina Barcelonan nähtyään ymmärtää, miten vähän pystyy lopulta vaikuttamaan omaan elämäänsä, ja kuinka suuri osa kohtalolla on. Otan tämänkaltaiset elokuvat aina hyvin tosissani, ehkä liiankin. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että niissä on jotain todenmukaisuutta: jollekin on varmasti käynyt näin.
Oli hauskaa seurata, kuinka elokuvan päähenkilöt Vicky ja Cristina muuttuivat Espanjassa vietetyn kesän aikana. Vaikka he lopulta palasivat tavalliseen arkeen, voisin kuvitella, että he oppivat jotain kokemuksistaan ja virheistään.
Elokuvan puvustajat olivat selvästi paneutuneet amerikkalaiseen ylemmän keskiluokan tyyliin, mutta myös siihen, miten Etelä-Euroopassa pukeudutaan. Amerikkalaiset käyttivät Lacosten (tylsiä) pikeepaitoja, Ralph Laurenin kauluspaitoja ja aina hyvin muodollisia vaatteita, kun taas espanjalaiset lähtivät syömään vaikka maalilla tuhritussa paidassa. Vaatteet olivat yleisimmin pellavaa, ja väreinä enimmäkseen oliivinvihreää, kermanvalkoista ja ruskeaa. Ehkä pukeutumisesta voi päätellä myös ihmisten väliset erot, sillä amerikasta tulleet olivat tiukkoja, eivätkä vaikuttaneet siltä, että olisivat nauttineet elämästä, kun taas muut nauttivat siitä "täysin siemauksin".
Kuva: http://www.celebritywonder.com/mp/2008_Vicky_Cristina_Barcelona/2008_vicky_christina_barcelona_005.jpg
Marie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti